CASE AJANHALLINTA

Kohtaan työssäni päivittäin paljon ihmisiä ja käyn luonnollisesti paljon keskusteluja. Viime aikoina, kun oon jutellut ihmisten kanssa tulee väkisinkin mieleen, että miksi osa meistä tekemällä tekee arjesta niin kiireistä? Kesään suunnitellaan niin paljon ohjelmaa, että pistää miettimään, että ehditäänkö siitä kaikesta edes nauttia? Ehditäänkö olla läsnä hetkissä ja nauttia toisista? Pystytäänkö ollenkaan pysähtymään vai paahdetaanko vaan aktiviteetista ja paikasta toiseen? 

Mie oon tänä kesänä tehnyt päätöksen, että suunnittelen mahdollisimman vähän mitään menoja. Kaikki vapaat viikonloput pyrin pitämään tyhjänä ja keksitään aina siinä hetkessä jotain kivaa tekemistä, mistä nautitaan kaikki (tämä on asia mistä saan myös mieheltä välillä kuulla, että päiviä voisi suunnitella vähän pidemmälle kuin yhden kerrallaan, hups.. ). 

Olen tietoisesti vähentänyt tekemistä ja vaikka “to do” lista onkin pitkä, niin olen oppinut hidastamaan menoa. Mielestäni ei ole ihme jos me uuvutaan ja väsytään, kun me ei varata aikaa pysähtymiselle, ei siis varata aikaa levolle. Eihän meillä ole usein edes aikaa tunnistaa sitä omaa väsymistä. Silloin syntyy riski, että uupuu. Lepo taas syntyy siitä, että saa olla. Se syntyy siitä, ettei joka ainoa minuutti tarvitse olla menossa ja tekemässä jotain, voi vaan olla. Voit siis todellakin olla täynnä tarmoa ja mennä ja touhuta, treenata, reissata, nähdä ystäviä ja juhlia (juhlat on ihania), mutta sitten tulee myös osata hidastaa ja vain olla. Myös vaikkapa elämäntapamuutoksessa kyse on ainoastaan ajan priorisoinnista, siitä että me varataan aikaa meille tärkeille asioille. Aika esimerkiksi treenaamiselle tai terveellisen aterian valmistamiselle ei synny itsestään meidän kalenteriin, meidän pitää itse ottaa ja luoda se.

Kun tänä kesänä oon oikeasti sisäistänyt ihan uudelleen tämän aika -käsityksen, niin miulla ei ole ollut kiire mihinkään, vaan aikaa on itseasiassa ollut vaikka mihin, vaikka en juuri lomalla ole ollutkaan. Kiireen tuntu itsestä on hävinnyt (pl. töissä on kiire edelleen, töitä nimittäin riittää). 

Miltä siusta tuntuu, oletko kiireinen? Mahdutko omaan kalenteriin ja arkeen? Pystytkö pysähtymään ja olemaan tekemättä mitään? Jätätkö päiviin myös tyhjää tilaa hyvinvoinnista huolehtimiselle ? Ja psstt.. se pysähtyminen ja tekemättä oleminen ei tarkoita puhelimella somen selaamista ;)

Ihanaa, rentoa ja kiireetöntä kesää sinulle lukija <3

Kuulen mielellään siun ajatuksia ajasta ja sen käytöstä.